Alkutarina

Heippa!

Olen Janni Heinikki ja olet saapunu mun blogiin. Tervetuloa sulle!

Täällä poraudun syvemmin puupalikoideni ja polttokuvioideni sielunelämään,

Kerron hieman taustaa, miten päädyin puunpolttelijaksi, hienolta nimeltään pyrograafikoksi.

Oon aina ollu taiteellisesti suuntautunu, sekä sisimmältäni nörtti, joka imee tietoa eri aiheista, jotka sillä hetkellä kiinnostaa. Siitä ehkä kertoo sekin, että sain perheeltäni lahjaksi ala-aste-ikäisenä tieto- ja sanakirjoja. Ja mie luin ne monesti kannesta kanteen. Tieto on upeaa! (hymiö tähdet silmissä tähän)

Olen erakkoluonne, introvertti, joka osaa myös sosialisoitua ja jotku pitää minua outona tai naisena, joka tietää liikaa, tai jonka jutut on aivan toisesta stratosfääristä. INTP. Jo nuorena kiinnostuin astrologiasta ja tähtitieteestä, sekä eri kansojen historioista ja mytologioista. Yliluonnolliset ja selittämättömät ilmiöt kiehtoo minua, ja olenki niitä tutkinu omaksi ilokseni. Myös olemassaolon tarkoitus, filosofiset pohdinnat ja elämä ylipäätään kokonaisuutena jaksaa hämmästytellä minua.

Sitä elämän tarkoitusta olen tässä etsiskelly muutamien loppuunpalamisten jälkeen.

Matkailualan hektisyys tunturikeskuksissa ja perhe-elämän yhteensovittaminen tuntu mahdottomalta yhtälöltä ja halusin alkaa tehdä mielekästä työtä, jota voin tehdä kotoa.

Vaikka en usko, että mikään tässä maailmassa tapahtuu sattumalta, kuulostaa se sattumien summalta, miten pyrografian pariin itteni löysin.

Se juttu meni niin, että vanhempainyhdistyksen kokouksessa päätettiin tehdä oppilaille pöytä-penkki koulun pihalle välituntikäyttöön. Siihen haluttiin kirjoittaa sponsorien nimet. Mie tarjouduin vapaaehtoiseksi, mutta mulla ei ollu välineitä. Noh, polttokynä löytyi naapurista ja pääsin töihin.

Mie innostuin siitä polttopiirtämisestä siinä määrin, etten malttanu kynää palauttaa, ennenkuin sain tilattua oman! (Sori, naapuri!)

Miehenpuoleni oli harventanu meän kotipihlajarivistöä ja mie kattelin sitä pihlajarankojen pinoa, että mitä nuistaki vois tehä. Olin vasta lukenu puiden ja kasvien maagisista ominaisuuksista ja jo äiti aikonaan opetti, että pihlaja on pyhä puu. Mie en raskinu niitä jättää poltettavaksi. (<- huomaatko ironian?)

Siitä se ajatus sitten niinku lähti.

Hajin sirkkelin ja aloin pätkimään kiekoiksi niitä rankoja. Niihin pieniin pihlajakiekkoihin harjottelin polttopiirtämistä ja tehin ensimmäisen riimusettini ja kaulakorun.

Elder Futhark-riimut

Sitten sain ensimmäisen ison tilaukseni. Ystävä pyysi tekemään miehensä uuden ravintolan kunniaksi seinäteoksen pihlajakiekoista. Teos on nähtävillä Halla-Ravintolassa Ylläksen Luontokeskus Kellokkaan tiloissa.

Halla-ravintolan seinäteos

Kittilä-lehtiki halus tehä minusta jutun kesällä. Kaverini oli antanu juttuvinkin toimittajalle. Oli kyllä kiva. Juttu tehtiin ja julkastiinki.

Mulla on ollu myös suuri onni ja kunnia, että ystäväpiiriini kuuluu jo kokeneita koruntekijöitä. Heiltä, Katrilta ja Annikalta olen saanut paljon arvokkaita neuvoja. Heidän neuvoillaan aloin tehdä korvakorujaki ja opin markkinoinnista.

Palikoiden työstäminen käy terapiasta. Mie työstän puutavarani itse sahaamisesta lähtien. Hion ne moneen kertaan käsin, ennenku ne on valmiita poltettavaksi ja viimeisteltäväksi. Ja sitä ennen ne keitetään suolavedessä ja kuivataan…. Yhen korviksen matka kestää siis monta päivää, ennenku siitä on kuva somessa valmiina.

Puutavaraa olen saanu lahjoituksina ympäri Kittilää. Kun oman pihan pihlajat ei enää riittäneet, kysyin puskaradiossa apua. Lahjoituksia tuli tosi paljon! Suunnattomasti kiitoksia kaikille!

Haluan käyttää ja käytänki, kittiläläistä pihlajaa. Koska se on paikallista ja arktista. Niinsanottua lähituotantoa. Sehän on pop tänä päivänä. Ja se tuntuu omalta.

Joka päivä opin puusta, kuvioista ja tekniikoista lisää. Samoin ittestäni. Tämä on ollu, kliseisesti sanottuna, myös matka itseen.

Harvoin jaksan tehä täysin samanlaisia isoa sarjaa. Kyllästyn helposti, jos jään jumimaan. Minusta on mukava antaa ideoiden virrata ja kokeilla uusia juttuja. Siksi monetki minun töistä jää uniikkikappaleiksi. Tai, no, kaikki ne on uniikkeja, koska puu ei oo koskaan samanlainen, ja käsin piirtäessä väkisinki tulee erilaisia. Ja hyvä niin.

Pakanalliset Syysmessut lokakuussa 2019

”Ole kuin vesi, ystäväni.” -Bruce Lee

~Janni

Julkaissut Janni Heinikki

Kantsii tehä sitä mitä Rakastaa

2 vastausta artikkeliin “Alkutarina

  1. Ihana on ollut seurata matkaasi. Olet huikea ihminen ja nainen! Nämä korusi ovat mielettömän ihania ja vielä tulee aika, että ne koristavat myös minun hipiääni! ~Kirsi

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: