PIHLAJAPALIKOIDEN SIELUNELÄMÄ KUIVATESSA.

Moikka! Viime sunnuntaina kirjottelin puutavaran hankkimisesta ja jaoin vinkkini siihen. Postauksen pääset lukemaan tästä. Toivon, että postauksesta on hyötyä sinulle ja opit tekemään omia puukoruja. Vinkkaa myös kaverille tästä.

Nyt kerronkin, sulle, miten mie olen puuni kuivannut ja hionut sahauksen jälkeen, jotta lopputuloksesta on muodostunut kuiva, eheä ja sileä pala puuta korupohjaksi.

Ha, tämäpä se vasta aihe!
Siis lähinnä sen vuoksi, että näitä on niin monta eri tapaa tehdä. Kokeilemalla oppii tekniikat, eikä välttämättä kaikkein orjallisinkaan ohjeiden noudattaminen takaa hyvää lopputulosta. Muistutan sinua, että olen omasta kokemuksesta kerännyt nämä tiedot ja kaikki vinkit, jotka sinulle kerron tässä, on kokeiltu.

Puu nimittäin elää

What a surprise! 🙂 Pointtini on se, että kuivaessaan ja kastuessaan puu voi vääntyä, kupristella tai haljeta. Joka kerta.
Puun kuivaamiseen liitetään paljon uskomuksia ja ihan sama, mille keskustelupalstalle eksyt niistä lukemaan, kaikilla tuntuu olevan oma tyylinsä kuivata puut työstöä varten. Yksi yleisimmistä on ollu rungon päiden liimaaminen ja huoneenlämmössä kuivattaminen. Jotkut kuivattaa uunissa, mut mulla on se lentäny yli hilseen. En ymmärrä, miksi puu pitäis laittaa sähköuuniin (Meillä lämmitetään pannunuunilla… 😉 ). Toisaalta lämpimimmillä seuduilla puuaineksessa voi olla matoja tai toukkia ym. muita pieneliöitä, jolloin ne ainaki paistuu uunissa/ lähtee lipettiin. Itse en ole kohdannut toukkia työstämissäni puissa. Liekö pihlaja on liian tymäkkää tavaraa ölliäisille.

Noh, mun menetelmät on ollu lähinnä helpoimman reitin etsimistä ja tavoitteena aina pysymään puu ehyenä kuivaessaan. Pacmaneja en toivo.
Tässä siis, behold,

Jannin Metodi™


(Palaan alempana yksityiskohtiin.)

  • Kun puu on sahattu kiekoiksi (ja mahdollisesti hiottu), keitän ne suolavedessä.
  • Keittämisen jälkeen kuorin puukolla kuoret irti.
  • Laitan palikat pyykkinarulle kuivamaan.

Siinä se! Eikös kuulostakki helpolta?

Siis täh, keitätkö sä ne suolavedessä?

Tämä on suoraan netistä kopsattu kikka. Tätä kikkaa käytetään kuksien valmistamisessa ennen viimeistä hiontaa. Suolavedessä keittämisen kerrotaan rikkovan puun pintajännityksen ja tämä estää puun halkeilua. Voin todeta toimivaksi kikaksi, koska hukkaprosentti on todella pieni kuoritun puun kuivamisen aikana tulleille halkeamille.

Suolan määrä vaihtelee mulla joka kerta. Lorautan sitä fiiliksen mukaan, en kuitenkaan väriksi. Yleisimmin mulla on 10 litran kattila, jossa palikat keitän ja siihen laitan suolaa huomioiden palikoiden ja veden määrän. Ehkä noin 2-4 rkl/ täysi kattila. Merisuolaa käytän. Joko hienoa tai rakeista.

Pihlajat tuoksuu voimakkaasti, joten liesituuletin täysille tai jos mahdollista, voit keittää ulkona. Mie ite tykkään pihlajan tuoksusta, mut mun perhe on eri mieltä.

Ps. Keitinvedestä tulee tumman punaruskeaa, jota voit käyttää värjäykseen.

Ja sit sie kuorit ne?

Joo, sitten ne kuoritaan (Katso kuva yllä)

Keitetty kuori on kuivuessaan ruman näköinen, joten sitä ei kannata jättää paikoilleen.

Kuoria voit toki tuoreen puunkin tuoreeltaan, mut keitettynä kuori irtoaa tosi hyvin. Joskus kuori lähtee ihan vain sormin repimällä kauniisti. Nilakerrosta ei jää, jolloin kaunis ja luonnollinen puun pinta jää näkyviin. Helpoiten saat kuoren irti, kun puukolla katkaiset kuoren varovasti.

Kuorista irtoaa punaruskeaa väriä, jota voi käyttää halutessaan kuorittujen palikoiden värjäämiseen. Sahapintaan ei väri juuri tartu, mutta reunoista saa ihanan luonnollisen punertavan.

Palikat pyykkinarulle!

Palikoiden kuivaamiseen tarvit pyykkitelineen tai ritilän, jonka alle jää tyhjää tilaa. Itse olen teipannut keittiöpyyhkeitä pyykkitelineeseen ja pyyhkeiden päälle levittelen palikat kuivumaan. Käytä sellaisia keittiöpyyhkeitä, jotka saa tahriintua. Palikoista voi irrota punertavaa väriä, joka ei välttämättä lähde pesussakaan irti pyyhkeistä.

Ilmavuus on avainsana, koska muutoin palikat voivat homehtua. Isoimpien palikoiden kohdalla voi olla tärkeää pitää niitä silmällä ja pyöritellä niitä pari kertaa päivässä, jotta eivät kuivaa liian nopeaa. Palikoiden liian nopea kuivaaminen on huono homma, tällöin ne monesti halkeaa. Jos ne kuivaa liian haipaa, voit niitä vähän kastella välillä.

Jos haluat säilyttää kuoren, on sinulla yksi megavarma keino ja toinen vähemmän varma keino. Jos haluat pelata varman päälle, ota koko runko kuivamaan. Itse otin koko rungon sisälle, mut siitä päät tosiaan halkeili, kun en niitä liimannut. Sen sijaan tein harvinaisen vaikealla tavalla, eli pinosin kenkälaatikkoon isot palikat ja vaihtelin niiden järjestystä säännöllisin väliajoin. Osa halkes, osa vähemmän, osa säily. Eli mysteeri on vieläkin täysin ratkaisematta, mikä on se syy tai elementti, mikä saa toiset pysymään ehyenä ja toisista pacmaneja.

Puolihuolimattomuus pelastaa

Sitten taas puolihuolimattomuus voiki olla se juttu. Jätin pikkulaatikollisen kuorimattomia pieniä kiekkoja lattialle patterin viereen ja myöhemmin tutkin, niin yksikään ei ollut haljennut.

Isojen kiekkojen kans tuo puolihuolimattomuus ei välttämättä onnistu. Niiden kanssa saa olla aika tarkkana. Riippuu paljon myös puun rakenteesta. Jos niissä on oksankohtia tai muita jännittävyyksiä, ne saattaa haljeta niistä kohin. Toisaalta taas pyöreistä voi tulla Pacmaneja ja monisydämiset voi kuivata ilman mitään halkeamia, joten tämä mysteeri elää jatkuvasti omaa elämäänsä ja toisena päivänä onnistuu, toisena ei… Kuunvaiheilla voi olla merkitystä.

Yhtäkaikki, jos on kosteana sahonu kiekoiksi isot rungot, sitä suurempi hukkaprosentti niillä kuivuessaan on. Tässä varmaan toimis parhaiten se rungon liimaaminen molemmista päistä ja aika, sekä kohtalaisen lämmin ja kuiva paikka. Muttei huoneenlämpö.

Hox. Liian lämpimässä isompi puu kuivaa liian nopeaa.

Puu voi tosiaan sitten myös kuivaessaan vääntyä. Niin on käyny minun laudoille. Olen sitten hionu ne taas tasaseksi. Pienet kiekot ei juuri vääntyile. Oksankohdat voi kupruilla kuivaessaan sahapinnalta.

Eli jos tahdot kuoripäällisiä kiekkoja, voit kuivata koko oksan tai rungon kokonaisena. Jos tahdot kiekot ilman kuorta, ne sahataan tuoreena, mahdollisesti keitetään ja kuoritaan. Tosin liiterissä säilytetyn rungon voi sahata ja keitellä puolikuivanaki, kaarna lähtee keittämisen jälkeen hyvin.

Jos uskot kuun vaiheiden vaikutukseen, kannattaa kokeilla kuivaamista vähenevän kuun aikaan. Eli täydestä kuusta uuteen kuuhun. Oman kokemukseni mukaan tänä aikana palikat kuivuu nopeaa ja hyvin. Harvemmin homehtuvat.

Tässä recap aikasemmin mainituista tarvikkeista:

  • Iso kattila
  • Merisuolaa
  • Pyykkiteline
  • Keittiöpyyhkeitä (ei niitä parhaimpia)
  • kenkälaatikko tai muu pahvilaatikko, mieluiten kannella.
  • Kärsivällisyyttä ja tutkivaa mieltä

Ourait, nyt me käytiin puupalikoitten sielunelämä kuivauksen aikana läpi ja seuraavassa kirjoituksessa pääsetkin lukemaan sitten hiomisesta, miten, missä vaiheessa ja millä välineillä.

Kuullaan siis taas seuraavassa kirjoituksessa, muista jakaa ja kommentoi, mitä ajatuksia sinulla herätti.

Kaikella rakkaudella,

Janni

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s